K(ma)

Taas kymmentuntinen töissä. Seminaarityö on viikkoja myöhässä, deadline hieman liukuvalla aikataululla. Haastavaa nyhtää graduaihe tyhjästä kuukauden aikana, tehdä siitä 15-20 sivun osuus ja saada se myös kuulostamaan siltä, ettei kaikki mitä yritän sanoa ole pelkästään paskaa, vaikka bullshittaamisen taito onkin neljän ja puolen yliopistovuoden aikana kehittynyt aika tasokkaaksi.

Aihe on aikakuvan muodostuminen Blade Runner -maailmassa, materiaalina elokuvat ja myöhemmin Dickin romaani. Näkökulma on suhteellisen filosofinen, liittyen kysymyksiin ajasta ja gradussa sitten laajemmin ehkä aikalaisuudestakin kertomuksessa.

Fiilis tähän mennessä on, että olen lukenut relevantista teoriasta ehkä n. 0,01% ja ymmärtänyt siitä vieläkin vähemmän. Jos joku kysyy, sanon valinneeni aiheen siksi, että olisi järkevä syy katsoa neljättä kertaa putkeen valkokankaalta Ryan Goslingia tuijottamassa eteerisesti tyhjyyteen.

Oikeasti en edes pidä Goslingista. Enkä Blade Runnereista. Paitsi ehkä salaa ja nurkasta ihan vähän.

Valitsin aiheen foreal siksi, että aikalaisuushommat ovat melko uutta tutkimusta tällä alalla eli kukaan ei voi vielä täysin sanoa, mikä on lopullinen Totuus näiden hommien suhteen, mikä myös jättää kivasti hieman varaa villeihinkin tulkintoihin. Tai sen näkee sitten, kun saan murskapalautetta kevään seminaarissa, jonka ohjaaja itse tutkii samoja hommia. Todella kuumottavaa. Mutta hyödyllistä murskapalautetta saa täällä niin harvoin, että antaa tulla vaan. Olen niin valmis.

Oikeasti tällä hetkellä ei todellakaan kiinnosta ns. mikään, ja haluisin vain aloittaa Uncharted 4:n ja pelata loppuun Horizon Zero Dawnin. Ja juoda kaljaa ja katsoa noin kymmenen korealaista elokuvaa, jotka vielä odottavat hyllyssä lainassa.

Koo tiivistää tässä jotain olennaista:

monta lusikkaa tulessa

Moro. Tein blogin, jotta olisi jokin kanava, jonne kukaan ei ainakaan vahingossa eksy ja jonne voin aivo-oksentaa ja räyhätä kaikki gradunteon aikana syntyvät älynväläykset ja kriisit, sekä samalla ehkä jotain muusta elämästä sen ympärillä. Mikäli muuta elämää edes on.

Tai onhan sitä, ensinnäkin töissä elokuvamaailman näköala_paikalla, mikä tarkoittaa parhaimmillaan lukuisia kahvikupillisia nuhjuisilla samettipenkeillä katsomassa jälleen jotakin, jota ei ehkä tehnyt edes mieli nähdä, mutta kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ja toiseksi: matkustelen välillä. Joidenkin mielestä aika paljon ja aika kauas. Ja kolmanneksi pelaan hyviä videopelejä, syön paljon kimchiä ja elän symbioosissa kissan kanssa.

Tältä elämäni ehkä näyttää ulkopuolisten mielikuvissa:

...mutta oikeasti se on 90% ajasta enemmänkin tätä:

Sellaista. Näistä aion jauhaa. Kuten kerran sanoin eräälle nimeltä mainitsemattomalle, nyt on monta lusikkaa tulessa. Katsotaan, mitä tästä tulee.