jouluburrito

Tein parhaani, vaikka ei mennytkään ihan putkeen. Enempään ei pystynyt. Ehkä keväällä sitten. 

Vitutuksen aste normi 3,5/5, koska en tiedä mitä tein päin persettä (tai tiedän, mutta en sitä, mikä niistä lopulta oli Se Ratkaiseva) vai oliko yhden numeron alennus vain periaatteellisista syistä. Täydellinen essee ei ollut, mutta eniten huuruun vetääkin se, etten tiedä mitä minulta haluttiin, mitkä olivat kriteerit.

No, en mieti enää. Ketään ei kiinnosta. Toivottavasti ei ainakaan tulevaa ohjaajaani, jonka odotukset kyllä tulevat keväällä petetyiksi joka tapauksessa. Tai tulivat jo, koska en osaa lukea ranskaa! Se siitä sitten. Tyhjällä pöydällä graduseminaariin. Ehkä näin on paras. Rikut reppuun ja lomalle.

Joulukuu meni tähän asti Witcher- ja Star Wars -huuruissa. Näin faijaa ja avauduttiin burgereiden ja tuoppien äärellä sellaisista aiheista kuten Trump ja uusnatsismi. Näin mutsia ja katsottiin Poirot-filmatisointi ja puhuttiin Kevin Spaceysta. A tuli, törsäsi rahat ruokaan ja lottoon josta ei tullut edes voittoa, mutta burritot maistuivat. Mitä edes olisi joulu ilman avautumisia, lintulapsia, liikaa ruokaa tai The Accountantia?

Pari kaveria katsovat aina Die Hardin jouluisin. Ehkä Accountantista tulee nyt jouluperinne. Se elokuva tekee minut jostain syystä iloiseksi. On joitakin elokuvia, jotka vain tekevät, vaikka ovat ihan dorkia.

Huomenna koittaa Japani. Otan toivottavasti jonkin typerän tatuoinnin (re: dorkat elokuvat), juon paljon kaljaa, valokuvaan A:lta lahjaksi saamaani Chirrut-figuuria erilaisissa asetelmissa, laulan karaokessa Bonnie Tyleria ja Donna Summeria, häpeän jälleen kielitaidon puutettani, nukun ja näytän ehkä kerran hyvältä. Eikä se yksi kerta varmasti tietenkään tule olemaan silloin kun pitäisi, eli kun vedän toistamiseen ylle pelihahmon kuteet ja heilun lähes julkisella paikalla muiden töllisteltävänä. Koska kuka nyt ei haluaisi heilua pelihahmon kuteet päällä Tokiossa muiden töllisteltävänä.

Ehkä joku vuosimeemi jossain vaiheessa. Yolos!

vieläkö on villihevosia

Se on valmis!

Seminaarityö siis. Ei gradu. Mutta sinne päin menossa: 30 sivua raakatekstiä valmiina, mitä lähteä laajentamaan sitten alkuvuodesta. Tai joskus sitten, kun on pakko tai kun planeetat taas osuvat oikeaan asentoon.

Suurimmat vaikeudet koin Ricœurin eli Riköörin eli Rikun kanssa, toiseksi suurimmat yrittäessäni saada sivunumerot rullaamaan järkevästi Wordissa (terveisiä vaan tietojenkäsittelyn perusteet -kurssille sillon aikoinaan, joka oli ehkä vaikein ikinä ja josta olen unohtanut mm. kaiken). Kolmas haaste on ollut yritys haalia käsiin teoriakirjoja, joita ei vain näytä olevan saatavilla mitenkään. Siis ei millään tavalla. Välillä näyttää siltä, ettei niitä oikeasti ole edes olemassa ja olen tullut huijatuksi. Miten voi olla, ettei ketään muuta kiinnosta tämä aihealue koko instituutiossa? Am I really in this deep? Hävettää jo lähettää kirjastolle kymmenes pyyntö jostakin teoksesta, joka on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä ja suhteellisen relevantilta tutkijalta. Tai ehkä se on kirjaston häpeä. Jeesus ota ratti sitten, kun pitää saada 80-90 sivua kamaa kasaan tällä meiningillä.

Voisin puhua Rikusta paljon, mutta tarvitsen joululomaa. Ja luen Time and Narrativen ehkä toisen tai kolmannen kerran läpi ennen kuin edes yritän sanoa enää mitään. Huhhuh. Se kaveri ei niin sanotusti tahtonut rajoittaa itseään.

Työn valmistumisesta saan taas kiittää A:ta, joka tulee vielä katumaan (tai varmasti jo katuukin) sitä, että tarjoutui avuksi joskus vuonna 2015, kun olin Nuori ja Viaton ja väänsin ensimmäistä tutkielmaani. Ilman räyhäämistä A:lle, ei tämäkään varmaan olisi jäsentänyt itseään. Tunnelmia esseehommista A:n kanssa:

...niin. To be continued.

Ohessa ehdin tehdä jotain muutakin, kuten viettää työkaverin kolmekymppisiä, jotka alkoivat pitsantuoksuisista yllätysjuhlista. Kaverille jätettiin baariin kartta, jota seuraamalla tämä löysi juhlapaikalle. Siellä bourbonit ja Manowar-bileet odottivat! Ilta päättyi (taas) villeihin karaokemeininkeihin, omalta osaltani vähän muita aikaisemmin kiitos insomnian, joka ei tällä hetkellä ainakaan kaljanjuonnista parane. Vanhuus ei tule yksin jne, ja pitää säästää panoksia loppuvuoden Japani-huuruiluihin.

Ps. Tästä lähtien graduaiheeseen liittyvä kama menee hevoshuijaus-tunnisteen alle.