7.12.2017

vieläkö on villihevosia


Se on valmis!

Seminaarityö siis. Ei gradu. Mutta sinne päin menossa: 30 sivua raakatekstiä valmiina, mitä lähteä laajentamaan sitten alkuvuodesta. Tai joskus sitten, kun on pakko tai kun planeetat taas osuvat oikeaan asentoon.

Suurimmat vaikeudet koin Ricœurin eli Riköörin eli Rikun kanssa, toiseksi suurimmat yrittäessäni saada sivunumerot rullaamaan järkevästi Wordissa (terveisiä vaan tietojenkäsittelyn perusteet -kurssille sillon aikoinaan, joka oli ehkä vaikein ikinä ja josta olen unohtanut mm. kaiken). Kolmas haaste on ollut yritys haalia käsiin teoriakirjoja, joita ei vain näytä olevan saatavilla mitenkään. Siis ei millään tavalla. Välillä näyttää siltä, ettei niitä oikeasti ole edes olemassa ja olen tullut huijatuksi. Miten voi olla, ettei ketään muuta kiinnosta tämä aihealue koko instituutiossa? Am I really in this deep? Hävettää jo lähettää kirjastolle kymmenes pyyntö jostakin teoksesta, joka on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä ja suhteellisen relevantilta tutkijalta. Tai ehkä se on kirjaston häpeä. Jeesus ota ratti sitten, kun pitää saada 80-90 sivua kamaa kasaan tällä meiningillä.

Voisin puhua Rikusta paljon, mutta tarvitsen joululomaa. Ja luen Time and Narrativen ehkä toisen tai kolmannen kerran läpi ennen kuin edes yritän sanoa enää mitään. Huhhuh. Se kaveri ei niin sanotusti tahtonut rajoittaa itseään.

Työn valmistumisesta saan taas kiittää A:ta, joka tulee vielä katumaan (tai varmasti jo katuukin) sitä, että tarjoutui avuksi joskus vuonna 2015, kun olin Nuori ja Viaton ja väänsin ensimmäistä tutkielmaani. Ilman räyhäämistä A:lle, ei tämäkään varmaan olisi jäsentänyt itseään. Tunnelmia esseehommista A:n kanssa:



...niin. To be continued.

Ohessa ehdin tehdä jotain muutakin, kuten viettää työkaverin kolmekymppisiä, jotka alkoivat pitsantuoksuisista yllätysjuhlista. Kaverille jätettiin baariin kartta, jota seuraamalla tämä löysi juhlapaikalle. Siellä bourbonit ja Manowar-bileet odottivat! Ilta päättyi (taas) villeihin karaokemeininkeihin, omalta osaltani vähän muita aikaisemmin kiitos insomnian, joka ei tällä hetkellä ainakaan kaljanjuonnista parane. Vanhuus ei tule yksin jne, ja pitää säästää panoksia loppuvuoden Japani-huuruiluihin.

Ps. Tästä lähtien graduaiheeseen liittyvä kama menee hevoshuijaus-tunnisteen alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti