jouluburrito

Tein parhaani, vaikka ei mennytkään ihan putkeen. Enempään ei pystynyt. Ehkä keväällä sitten. 

Vitutuksen aste normi 3,5/5, koska en tiedä mitä tein päin persettä (tai tiedän, mutta en sitä, mikä niistä lopulta oli Se Ratkaiseva) vai oliko yhden numeron alennus vain periaatteellisista syistä. Täydellinen essee ei ollut, mutta eniten huuruun vetääkin se, etten tiedä mitä minulta haluttiin, mitkä olivat kriteerit.

No, en mieti enää. Ketään ei kiinnosta. Toivottavasti ei ainakaan tulevaa ohjaajaani, jonka odotukset kyllä tulevat keväällä petetyiksi joka tapauksessa. Tai tulivat jo, koska en osaa lukea ranskaa! Se siitä sitten. Tyhjällä pöydällä graduseminaariin. Ehkä näin on paras. Rikut reppuun ja lomalle.

Joulukuu meni tähän asti Witcher- ja Star Wars -huuruissa. Näin faijaa ja avauduttiin burgereiden ja tuoppien äärellä sellaisista aiheista kuten Trump ja uusnatsismi. Näin mutsia ja katsottiin Poirot-filmatisointi ja puhuttiin Kevin Spaceysta. A tuli, törsäsi rahat ruokaan ja lottoon josta ei tullut edes voittoa, mutta burritot maistuivat. Mitä edes olisi joulu ilman avautumisia, lintulapsia, liikaa ruokaa tai The Accountantia?

Pari kaveria katsovat aina Die Hardin jouluisin. Ehkä Accountantista tulee nyt jouluperinne. Se elokuva tekee minut jostain syystä iloiseksi. On joitakin elokuvia, jotka vain tekevät, vaikka ovat ihan dorkia.

Huomenna koittaa Japani. Otan toivottavasti jonkin typerän tatuoinnin (re: dorkat elokuvat), juon paljon kaljaa, valokuvaan A:lta lahjaksi saamaani Chirrut-figuuria erilaisissa asetelmissa, laulan karaokessa Bonnie Tyleria ja Donna Summeria, häpeän jälleen kielitaidon puutettani, nukun ja näytän ehkä kerran hyvältä. Eikä se yksi kerta varmasti tietenkään tule olemaan silloin kun pitäisi, eli kun vedän toistamiseen ylle pelihahmon kuteet ja heilun lähes julkisella paikalla muiden töllisteltävänä. Koska kuka nyt ei haluaisi heilua pelihahmon kuteet päällä Tokiossa muiden töllisteltävänä.

Ehkä joku vuosimeemi jossain vaiheessa. Yolos!